kuvat068.jpg

Rakkaus eläimiin on ollut minulla pienestä asti.
Ensikosketus eläimiin on tullut mummolani kautta, koska olen polvenkorkuisena jo ollut lehmien alla juoksentelemassa niin että mummoni on pelännyt sydän syrjällään että jään lehmän jalkoihin. Vietin polvenkorkuisena paljon aikaa mummolassani maalla jossa oli eläimiä. Lehmät käveli perässäni pelloilla kun niille juttelin  ja koirat olivat osana leikkejäni. En ollut kovin vanha kun sylissäni mummolaan setäni kyyditsemänä tuli Tiina koira, harmaanorjanhirvikoiran ja samojedin sekoitus.

skannaa0015.jpg  skannaa0014.jpg
  

skannaa0012.jpg

Tiina oli juoksuaikaan melko ovela karkaamaan ja hankkiutumaan kantavaksi ja sieltä olen myös saanut ensikosketuksen koiranpentuihin. Sinne ne syntyi heinäliiterin nurkkaan puhtaiden pehkujen sekaan. Näistä pennuista minulle rakkain on ollut Bella joka jäi äitinsä Tiinan kaveriksi asustamaan mummolaani. Olisin sen niin kovasti halunnut viedä Leppävirran kylälle kerrostaloon jossa silloin asuimme, mutta vanhempani olivat hyvin jyrkkiä ja sanoivat että koiran paikka ei ole kerrostalossa. Sain Bellan kuitenkin aina päivä kylään luoksemme.
king.jpg
Kokemusta minulta löytyy myös hevosista , olen harrastanut aktiivisesti aikoinaan esteratsastusta ja onpa pari omaa hevostakin minulla ollut. Pahan heinäallergian puhjetessa astma vaiheeseen tuli eteen hevosista luopuminen.
skannaa0025.jpg

Muutettuani nykyiseen kotiini tuli mahdolliseksi hankkia oma koira, kriteerit oli että sen pitää olla iso, mutta mitään sen kummenpia rotu vaatimuksia ei ollut. 
Keltaisen pörssin lahjoitetaan palstalla silmiini pisti ilmoitus ja sen myötä lähdimme katsomaan voisiko tästä löytyä meille koira ja kun ajoimme talon pihaan ja portin yli meitä tuijotti ruskeat isot silmät ja valtavan iso ruskea pää, sanoin heti että tuo on minun koira. Sieltä mukaamme lähti uros Kingi, valtavan kokoinen ja täysin kouluttamaton 1v espanjanmastiffin ja leonberginkoiran sekoitus. Tuo kouluttamattomuus tosin paljastui meille vasta kun olimme sen kanssa pari päivää olleet, mutta sitkeällä koulutuksella siitä loppujen lopuksi tuli kaikkien rakastama ja ihannoima koira.
kingi.jpg  
  kons.jpg


Kingille kaveriksi otettiin tästä omalta kylältä sekarotuinen Konsta, joka vei sydämeni heti kun sen näin. Konsta on maailman helpoin koira, mitä se ei osaa tehdä ei minusta koiran tarvitse edes osata. Se saa kyllä hymyn tulemaan kasvoille omilla tempuillaan. Harrastin sen kanssa pari vuotta aktiivisesti agilityä ja kilpailimmekin muutamia kilpailuja.
Jossain vaiheessa kiinnostus rupesi enemmän heräämään että olisi kiva kun olisi koira jota voisi käyttää näyttelyissä ja Kingin rotutaustoja etsiessä ja selatessa koirakirjoja pystiffi pisti siellä silmiini.  Siitä innostus tähän rotuun lähti ja sillä tiellä edelleen ollaan.
be.jpg


Olen ollut rodun parissa vuodesta -99, kun perheeseemme muutti ensimmäinen pyreneittenmastiffi Japstiffin Belinda Savonlinnasta. Belindan myötä innostus näyttelyihin kasvoi ja jalostustoiminta rupesi enemmän ja enemmän kiinnostamaan, valitettavasti Belinda oli Ej-rekisterissä jonka vuoksi sitä ei voinut jalostukseen käyttää. Tuli ajankohtaiseksi ruveta etsimään toista pystiffi narttua joka olisi soveltuva jalostukseen. Aikamme etsittyä löytyi Davalyan Classical Lady, jonka kävin hakemassa Raigomillin kennelistä. Lady oli tulleessaan jo aikuinen. Sitten tulikin eteen kennel nimen anominen ja kasvattajakurssi sen suoritin Pieksämäellä hyväksytysti marraskuussa 2001. 
Seuraavaksi tuli eteen jalostusuroksen hankinta ja sitä sitten etsittiinkin kauemmin kunnes löysimme Schippendale's Amigablen kotoisammin Amin. Sitten silmiini osui lehdessä ilmoitus pystiffi nartusta ja  se oli taas menoa. Iisalmesta kotiimme muutti Massivo Comoqueras, Aada.  Sitten tulikin jo aika ruveta miettimään ensimmäisiä pentueita.
Kennelimme alku taival oli kivikkoista ja koettelemuksia täynnä, epäonnistumisia tuli kerta toisensa jälkeen ja olin jo vähällä lopettaa kennel hommat ennenkuin ne olivat edes kunnolla kerenneet alkaa.
Mutta sitten Amin ja Ladyn pennut saatiin onnistuneesti maailmaan ja Pyrrelandian ensimmäinen pentue oli syntynyt. Siitä kotiin jätin nartun Annbell Luckyn ja uroksen Alfred Littlen. Siinähän niitä koiria alkoi sitten ollakin jo piha pullollaan:)
Myöhemmin joukkomme on kasvanut Ruotsin tuonti nartulla Eventa av Molåslialla joka on pyöräyttänyt meille parissa eri pentueessa reilut 20 pentua.

Omat koiramme oleskelee suurimman osan ajasta aidatulla pihalla ja niiden kanssa käydään säännöllisesti metsälenkeillä. 
Niillä on pienemmät tarhat joissa ne oleskelee kun emme ole kotona. Koirillemme on rakennettu ns.koiraboxi, jossa ne viettävät yöt ja pakkas ja sade kelit. Tarhoissa on lämpöeristetyt kopit, joissa ne tykkää myös oleskella ja seurata tapahtumia.
Käymme koiriemme kanssa jonkun verran näyttelyissä, kuulemassa eri tuomareiden mielipiteitä koiristamme.
Minulla on muutama sijoitusnarttu luotettavissa paikoissa sekä yksi uros Primaleon Bailarin Eetu joka asustaa vanhempien luona tässä muutaman kilometrin päässä.

Tällä hetkellä perheeseemme kuuluu avomieheni Pasi, 2v ikäinen poika Roni ja pystiffit : Eventa, Bumba sekä seropi Konsta ja kissa Elmeri.

Pystiffin jalostuksessa minulle tärkeitä asioita on terveys, rotutyyppi, rakenne, koiran liike ja luonne. Koirat joita käytämme jalostukseen lonkka  ja kyynär kuvataan, sekä niiden pitää olla perusterveitä kaikilta osin. Siitä huolimatta ei koskaan voida antaa täyttä takuuta että jälkeläisistä tulee terveitä vaikka olisi kuinka hyvät ja terveet vanhemmat.
Koira ei ole tavara joka voidaan palauttaa kun siihen tulee joku vika, se on elävä luontokappale jolla on huonoja sekä hyviä päiviä se ihmisten tulisi muistaa. Niille voi tulla ihan samallalailla sairauksia ja kehityshäiriöitä kuin meille ihmisillekin. Ja sitä tulee kohdella ja hoitaa perheenjäsenenä koko sen elinkaaren, pentuaika, nuoruus, keski-ikä ja vanhuus aivan kuten ihmiselläkin.  Nämä ovat sellaisia asioita joita toivon jokaisen joka harkitsee koiran ottamista miettivän tarkkaan ennenkuin lopullisen päätöksen tekee.  

Kaikki koiramme ovat meille todella tärkeitä sekä niiden jälkeläiset.
Sen vuoksi haluankin seurata niiden kasvua ja kehitystä koko niiden elämän ajan.    



kuvat021.jpg


Rapsuttakaa koirianne:)
Minna